Ei auta itku markkinoilla

Syitä siihen, että Suomi on markkinoinnissa takapajuinen kehitysmaa, on useita. Sodanjälkeinen kauppa suuntautui lähes yksinomaan Neuvostoliittoon. Meillä ei päässyt yrityksissä kehittymään minkäänlaista laatu-, myynti- eikä markkinointiosaamista. Poliittinen eliitti ja vuorineuvokset juopottelivat neuvostoliittolaisen kauppavaltuuskunnan kanssa viikon jossain maamme sadoista korpimotelleista ja taas oli kaikki myynti huolehdittu seuraavaksi 5-vuotiskaudeksi. Tehtaat laitettiin pyörimään, tavara virtasi itään ja neuvostoöljy virtasi Suomeen. Laatuajattelusta ei ollut tietoakaan, kaikki luokatonkin meni kaupaksi itärajan yli. Ainoa mikä bilatelaarikaupassa merkitsi, oli määrä. Suomalainen laatu on myytti. Pääosin teollisuus tuotti luokatonta bulkkitavaraa, jonka jalostusarvo oli matala. Kun öljyn hinta nousi, sen enemmän meni Suomesta mokkasiineja Moskovaan.

1960- ja 1970-luvulla taistolainen vasemmistopolitiikka valtasi yliopistot ja korkeakoulut, sen aikainen tiedostava nuori opiskeli sosiaalipolitiikkaa, marxilaista filosofiaa ja muita yhteiskuntaoppeja. Markkinoinnin opiskelusta ei ollut puhettakaan, kaikki vähänkään länsimainen ajattelu teilattiin akateemisessa maailmassa ja ainoassa sähköisessä mediassa Yleisradiossa. Nuo vuosikymmenet kasvattivat maahamme järjettömän kokoisen valtionhallinnon, massiivisen sosiaali- ja sääntelybyrokratian sekä ammattiyhdistysjarrun, jotka tehokkaasti tappoivat kaiken kehityksen Suomessa. Samaan aikaan naapurimaamme Ruotsi teki tehokkaasti ja monipuolisesti kauppaa länteen. Vielä 1980-luvulla H&M oli suurin piirtein samankokoinen yritys kuin Seppälä, mutta kuinkas kävikään.

Missään vaiheessa yritysten itsensä toteuttama markkinointi ei ollut työkalupakissa päällimmäisenä. Jos jostain syystä kauppa ei käynyt, politiikkoja itkettiin apuun hoitamaan asia devalvoinnilla. Kun Neuvostoliitto lopultakin hajosi, suuri osa teollisuudestamme yllätettiin housut kintuissa. Idän kauppa loppui kuin seinään. Suomalainen laatu tai paremminkin laaduttomuus ei käynyt kaupaksi länteen. Kokonaisia teollisuushaaroja lopetettiin pysyvästi Suomessa.

Nyt vasta 25 vuotta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen markkinoinnin tärkeydestä on vihdoinkin alettu puhua, ja jotkut yritykset ovat sen jopa työkalupakkiinsa ottaneet. Markkinoinnin tarkoitus on saada paitsi tietysti aikaiseksi kauppaa, mutta myös saada tuotteille parempi hinta. Parhaimmillaan markkinointi piiskaa myös tuotekehitystä eteenpäin, jotta tuotanto pystyy lunastamaan markkinoinnin asiakkaille antamat lupaukset. Laatu ja jalostusarvo nousevat. Vain jalostusarvoa nostamalla saadaan Suomi nostettua nykyisestä suosta. Sellupuuroa keittämällä emme saa vientiartikkelin kilohintaa nousemaan.

Silti kaksi kolmasosaa suomalaisista yrityksistä ei edelleenkään käytä ammattimaisia markkinointiviestinnän palveluja, eivätkä ole koskaan käyttäneet. Suomi on totaalisessa jumissa, tällä hetkellä Euroopan heikoimmin kehittyviä maita. Ja taas itketään valtiovaltaa apuun, työn hintaa on saatava alas yms. Sipilästä toivotaan uutta Kekkosta, joka hoitaisi taas asiat kuntoon. Kilpailukyky on toki tärkeä, mutta vain yksi keino. Yrityksen tuotteen ja palvelun on oltava ylivoimaisia, tällöin niistä saadaan myös parempi hinta ja silloin työn hintakin asettuu oikeaan mittakaavaan. Kiitos runsaan insinöörikoulutuksen, Suomessa on satoja nerokkaita keksintöjä, joissa varmasti olisi potentiaalia. Mutta vain ammattimaisesti markkinoimalla niiden ylivoimatekijöitä ja ainutlaatuisuutta saamme ne maailmalle. Markkinointi ei ole kulu, vaan kiinteä osa tuotteen toimitusketjua asiakkaalle.

Alihankinta 2015 -messujen uusi palvelu on Messumarkkinointi.fi-sivusto, jonka tarkoituksena on tarjota valmiita myynnin ja markkinoinnin tehopaketteja näytteilleasettajille. Tarjolla on palveluita uusien myyntikontaktien hankkimiseen, asiakassuhteiden syventämiseen, tuote- ja palvelulanseeraukseen, yrityksen tunnettuuden parantamiseen ja kansainvälisen kaupan kehittämiseen. www.messumarkkinointi.fi

Mikko Reinikka
Mainostoimistoyrittäjä
Albert Hall Finland Oy Ltd