Onnellisuutta alihankinnasta?

Kolumni  19.09.2022

Onnellinen ekosysteemi hengittää ja osoittaa inhimillisyyttä. Se uskaltaa yrittää ja elää, luottaa eri organisaatiossa oleviin ihmisiin. Onnelliselle ekosysteemille on ominaista ystävällisyys ja vertaistuen tarjoaminen.

Alihankinnassa kilpailutetaan Joku Muu tekemään työtä. Kasvoton salaperäinen henkilö nimeltä Joku Muu on tärkein syntipukki perinteisessä alihankintatoiminnassa.  Jonkun Muun olisi ennakolta pitänyt hoitaa tämä rikkoutunut kone, tuoda ruuveja, raportoida poikkeamasta. Vika on alihankkijassa, kun hitsausauma on suunniteltu väärään kohtaan.

Onnellisessa ekosysteemissä ei ole Joku Muu syntipukkia. Asioihin reagoidaan heti, oli se omalla vastuulla tai ei. Asiat tuodaan heti esille tai korjataan välittömästi, jos mahdollista. Alihankintojen solmupisteissä on paljon harmaita alueita, kuvitteellisen Jonkun Muun parasta temmellyskenttää. Aikaa ja kokouksia säästyy, kun Joku Muu puuttuu, ja on vain sinä sekä minä. Me yhdessä.

Ekosysteemi, tuttu vapaa-ajan malleista

Yritysmaailmassa on kaksi olennaista verkostoa, ns. alihankintaverkostot ja asiakasverkostot. Yrityksillä on myös paljon muitakin verkostoja, isompia ja pienempiä.  Digitalisaation edetessä modernien verkostojen muodostumisessa on syytä pitää kriittistä etäisyyttä alihankintatoimintaan, koska verkostoista muodostuu nykyään amebamaisia ekosysteemejä, joissa hierarkkinen ajatus jäykästä alihankinnasta ei enää toimi samalla jyräävällä logiikalla kuin aikaisemmin.

Jokaisella organisaatiolla on omat erityiset tehtävänsä sekä sisäiset ja ulkoiset verkostonsa. Vaikka yrityksellä olisi monimutkainen sisäinen hierarkia organisaatioiden sisällä, niin organisaation ulkoinen toimintaympäristön verkosto voi olla matala ja joustava. Sinä ja minä kommunikoimme tasa-vertaisesti ja avoimesti.

Vapaa-ajalla korttelin pihajuhlat syntyvät helposti, jokainen tuo omia vahvuuksia. Yksi tuo salaattia, toinen pöytiä, kolmas grillattavaa, neljäs järjestää musiikin, viides valaistuksen ja telttakatoksen jne. Lisäksi juhlan aikana naapurit tuovat oman verkostonsa ja aina joku tietää hyvän maalarin tai muurarin, kuka mitäkin tarvitsee. Se on rikas, joka tietää kuka tämänkin voi ratkaista.

Ainoastaan tasa-arvoinen ja läpinäkyvä vertaispartneriverkosto voi toimia tehokkaana ekosysteeminä. Ekosysteemi yhdistää, vaikka valtion, kuntien, koulutuksen, yliopistojen tutkimus- ja kehitystoiminnan sekä yritysten tai vaikka tikkakerhon sisäiset organisaatioiden hierarkiat ja tavat yhdeksi toimivaksi kokonaisuudeksi. Toki ekosysteemillä pitää olla yhteinen polttava tarve ratkaista ongelma. Kuten kuinka esimerkiksi Hattulan kunnan uusi teollisuusalue saadaan suunniteltua energia- ja dataomavaraiseksi luontoälykkäällä tavalla.

Mataluus ja tehokkuus syntyy, kun organisaatiot toimivat yhdessä yhden asian eteenpäin edistämiseksi. Kaikki ylimääräinen ”säätäminen” voidaan lopettaa, kun toimitaan älykkäästi hyvässä yhteistyössä. Tämä voi johtaa älykkääseen erikoistumiseen.

Avoimen innovaatiotoiminnan paradigma sisältää ajatuksen siitä, että yhdessä organisaatiossa on mahdotonta olla paras kaikessa toiminnassa. Jokainen organisaatio on paras jossain asiakokonaisuudessa ja yhdessä parhaat organisaatiot muodostavat kilpailukykyistä ekosysteemejä. Näin syntyy työllisyyttä ja vaurautta lisäävää teollisuutta ja palveluliiketoimintaa, jossa vähemmästä tehdään enemmän.

Ekosysteemi on tiimien tiimi. Sinä ja minä. Me yhdessä.

Hierarkioiden ja markkinoiden välissä on aina verkostot.

Lyhytjänteiset markkinasuhteet eivät useinkaan johda luottamuksen vahvistumiseen. Tarvitaan uudenlaista verkostoajattelua ja verkostojen tietoista johtamista. Johtaminen ei enää ole pelkästään oman organisaation ”hiekkalaatikkoleikkiä”, vaan verkostojen johtamisesta toisten toimijoiden asiantuntemusta arvostaen ja sitä jatkuvasti kehittäen.

Tasa-arvoisessa verkostossa aina joku tunnistaa markkinoiden puutteet ja ongelmat ja jakaa tästä tietoa nopeasti omalle verkostolle ja näin asiat voidaan saada nopeastikin kuntoon.

Organisaation sisäisäisistä ja ulkoisista verkostoista voidaan nopeasti synnyttää ongelmien ratkaisijoita tai uusien mahdollisuuksien hyödyntäjiä, avoimia ekosysteemejä, jotka toimivat organisaation hierarkian ja markkinoiden välissä. Avoimen ekosysteemin ruokaa ovat kokeilukulttuuri, tietojen ja resurssien jakaminen, rakentava sparraaminen, tasavertaisuus ja hierarkiat ylittävä rakentava yhteistyö.

Me olemme luontaisesti verkottuneita sosiaalisia eläimiä. Lajityypillisesti haluamme olla osallisia erilaisissa verkostoissa työ-, some- aina harrasteverkostoihin saakka. Rikas verkosto tietää kuka ongelman voi ratkaista.

Ihminen haluaa kuulla olevansa arvostettu eikä vain Joku Muu, kuten kuivaksi tiristettävä alihankkija.  Nykyään on syytä kriittisesti miettiä sitä, toteuttaako pelkkä alihankinta verkostojen toiminnallista vahvuutta. Mallia, jossa kilpailutetaan kolme toimijaa (alihankkijaa) keskenään ja valitaan yksi alihankkija tiristettäväksi ja kilpailutetaan uudet kolme. Tämä perinteinen alihankinnan toimintamalli ei johda diversiteettiin, kimmoisuuteen tai olemassa olevan tietotaidon parhaaseen hyödyntämiseen. Silti tätä vanhaa toimintamallia halutaan toistaa vuodesta toiseen ja tuloksena saadaan ”sitä samaa” ja ekosysteemi ei tästä johtuen kehity uudistuvasti.

Tasa-arvoisessa ekosysteemissä jokaisella on oma paikkansa ja jokainen toimija kannustaa toisia olemaan vielä parempi. Tällainen hierarkioiden yli ulottuva toiminta kestää paremmin maailman tuisketta. Se on resilientti, kestävä yllättäville ulkoisille muutoksille ja se kannustaa kokeilemaan täysin uusia asioita. Tällaisessa organisaatiossa vallitsee positiivinen uteliaisuuden ja uuden oppimisen kulttuuri.

Kirjoittajina tutkimusjohtaja ja dosentti Jari Kaivo-oja, Tulevaisuuden tutkimuskeskus
sekä toimitusjohtaja Jari Saukko, Aiwoods Oy.