Alihankinta-messut

Voittaminen vaatii positiivista PRKLettä

Päässäni syntyy jatkuvasti uusia ideoita, mutta yleensä ne ovat joko helvetin huonoja tai korkeintaan keskinkertaisia. On sanomattakin selvää, etten ole Mozart tai Steve Jobs, jotka näyttävät saaneensa ideansa suoraan taivaalta. Tällaisia kavereita kutsutaan konseptuaalisiksi tai luontaisiksi innovaattoreiksi, joita on vain pari prosenttia ihmiskunnasta. Heillä on kyky luoda lennosta jotain ainutlaatuista ja samaan aikaan hyödyllistä – siis sellaisia ideoita, jotka poikkeavat valtavirrasta ja joita ihmiset janoavat hulluna. He tietävät taianomaisesti, mitä haluavat ja myös löytävät sen. He ovat itse omien ideoidensa suurimpia faneja. Sen sijaan mielikuvituksettomien asiakkaiden liian aikainen kuuntelu saastuttaa heidän ideansa.

98 % ihmisistä on minun kaltaisia, ei-luontaisia innovaattoreita. Meilläkin on mahdollisuus kasvaa erinomaisiksi uudistajiksi, vaikka emme olisikaan maailman parhaita boxin ulkopuolelle katsojia tai erilaisten asioiden yhdistelijöitä. Meitä kutsutaan kokeileviksi innovaattoreiksi tai kokeilijoiksi. Tähänkin joukkoon mahtuu kohtalaisen kovia tekijöitä, kuten Beethoven, Einstein tai vaikkapa PayPalin perustajat. Toisin kuin luontaiset innovaattorit me emme tiedä tarkasti, mikä lopputulemamme on. Emme kuitenkaan anna tämän häiritä, sillä mikäs on sen hienompaa kuin päästä itse etsimään ja löytämään merkityksellisiä innovaatioaihioita!

Kokeilijoiden tärkein ominaisuus on tekemisen meininki. Koska emme saa lennosta erinomaisia ideoita, niin meidän pitää itse työstää sellaisia aloittamalla löytöretkemme jostain keskinkertaisesta ajatuksestamme. Alkuperäinen idea ei ainoastaan kehity matkan varrella, vaan todennäköisesti muuttuu ihan toiseksi. Olemme melko varmasti määritelleet väärin myös ratkaisemisen arvoisen ongelman. Kokeilijoiden tie onkin yleensä pitkä ja kuoppainen. Parhaat tuloksemme saattavat syntyä vasta vuosikymmenten sinnittelyn jälkeen, monella vasta eläkeiässä. Tämän takia meidän tuleekin keskittyä ´mitä´-kysymyksen sijasta ´miksi´- ja ´kuinka´-kysymyksiin.

Kokeilijan pääkopan kestävyys on kaiken A ja O, sillä vastoinkäymisiä tulee eteen vuorenvarmasti. Epävarmuus, turhautuminen, epämukavuus ja suoranainen vitutuskin ovat yleisiä tunnetilojamme. Parhaat kokeilijat pystyvät kääntämään nämä negatiiviset tunteet voimavaraksi. He voimaantuvat harvoin syntyneistä oivalluksistaan niin paljon, etteivät huomattavasti tiheämmät epäonnistumiset pääse lannistamaan heitä. Tällainen positiivisen PRKLeen asenne liittyy läheisesti ´miksi´-kysymykseen. Miksi minä teen tätä hommaa? Mikä on sisäinen paloni ja mistä se kumpuaa? Ilman lujaa tahtoa, kärsivällisyyttä ja perfektionismiakin ei synny kokeilijaa, vaan pelkkä unelmoija.

Erinomainen kokeilija kyseenalaistaa jatkuvasti omaa tekemistään eli tapaa ´kuinka´ innovointia tehdään. Yleisesti on tiedossa, että kokeilemisella tarkoitetaan idean testauttamista asiakkailla palautteen saamiseksi ja idean parantamiseksi. Kokeilemiseen liittyy kuitenkin paljon asioita, joista moni meistä ei tiedä – tai ei ainakaan ole sisäistänyt niitä. Seuraavat viisi asiaa erottaa keskinkertaisen kokeilijan erinomaisesta.

  1. Kokeilulle ei osata asettaa selkeää oppimistavoitetta eli mitä uutta tietoa kokeilun tulisi tuottaa epävarmuuden vähentämiseksi. Tämän seurauksena kokeilu pilataan jo heti ensimetreillä.
  2. Kokeiluttamisen kynnys on liian korkea. Asia suunnitellaan aluksi puhki, ja siinä vaiheessa kun kokeilu pitäisi tehdä, niin budjetti ja ihmisten energiat on jo syöty. Kokeilevassa innovoinnissa suurin osa suunnittelusta tehdään vasta matkan aikana, koska sellaista ei voi suunnitella mitä ei tiedä.
  3. Ratkaisemisen arvoisten ongelmien kokeiluttaminen on liian harvinaista. Kaikkein vaarallisinta on löytää oikeita ratkaisuja vääriin ongelmiin.
  4. Kokeilun toteuttamisen ideointiin ja suunnitteluun ei panosteta riittävästi, vaan kaikki aika ja energia käytetään kokeiltavan asian työstämiseen. Kokeilemisen idea on yhtä tärkeä kuin kokeiltava asia.
  5. Vaikka kokeilusta saatu todistusaineisto osoittaa idean susipaskaksi, niin kokeilijan on vaikea tunnustaa sitä. Kokeilevaa kehittämistä ei ole olemassakaan ilman rehellistä oppimista ja objektiivisuutta. Älä siis yritä manipuloida kriittistä palautetta positiivisemmaksi, vaan anna datan puhua puolestaan.

Vasta kokeilusta oppimisen yhteydessä päästään kiinni ´mitä´-kysymykseen eli mitä ideasta ja kokeilun tekotavasta opittiin ja mitä niissä pitäisi muuttaa seuraavaa kokeilua varten. Suomalaisen innovaatiojohtamisen yksi suurimpia ongelmia onkin keskittyminen liikaa vain ´mitä´-kysymykseen. Vähättelemällä ´miksi´- ja ´kuinka´-kysymysten merkitystä hukataan suuri osa ihmisissä piilevästä innovaatiopotentiaalista. Positiivinen PRKL jää tällöin herättämättä ja sen seurauksena myös tulokset ovat laihoja. Toinen johtamisongelma liittyy yrityksen ulkoisten resurssien vajavaiseen hyödyntämiseen eli asiakkaiden, toimittajien ja muiden sidosryhmien kytkemiseen innovointiin. Kokeileva innovointi osallistaa nämä kumppanit luontaisesti mukaan uudistamiseen.

Tervetuloa kuulemaan Alihankinta-messuilla lisää, kuinka sinusta voi kasvaa erinomainen kokeilija ja miten voit kiertää tai ylittää kokeilevan innovoinnin sudenkuoppia. Teemaan paneudutaan tiistaina AlihankintaHEAT-tapahtuman keynote-puheenvuorossa ´Kokeile! ENERGISOI! Uudista! VOITA!´ klo 13.15 alkaen, sekä keskiviikkona klo 10–12 pääaulan HeatCornerissa. Yritysedustajat ja tutkijat kertovat käytännön läheisesti tuloksista, joita on syntynyt Tekesin rahoittamissa Liideri – Liiketoimintaa, tuottavuutta ja työniloa -ohjelman hankkeissa.

Erno Salmela
tutkiva häirikkö
Lappeenrannan teknillinen yliopisto